Suurryhmä 19.03.2012

Tieto- ja viestintäteknologia sekä media ovat arki päiväisiä asioita lähes jokaiselle Suomessa asuvalle nuorelle. Ainakin uskaltaisin väittää asian olevan näin. Viimeisellä “kunnollisella” tieto- ja viestintäteknologian suurryhmä kerralla keskustelimme median vaaroista sekä median ja nuorten suhteesta ylipäätäänsä. Itse olen nuoruuteni viettänyt niin, että tieto- ja viestintäteknologia ovat olleet merkittävä osa yhteiskuntaa.

Heikki Kynäslahden, Reijoa Kupiaisen ja Miika Lehtosen julkaisema Näkökulmia mediakasvatukseen tuo esille erään tieto- ja viestintäteknologian suuren kysymyksen, jota pohditaan kouluissa. “Nettitiedon tulkinnan ongelmat liittyvät siihen, mikä netissä on toisaalta myös parasta: julkaiseminen on erittäin helppoa.” Mielestäni oppilaille tulisi opettaa, että kaikkea netistä löytynyttä tietoa ei kannata uskoa sinisilmäisesti, vaan kriittinen ote on tarpeen. Tämän suuren kysymyksen kanssa minäkin olen joutunut painimaan ja joudun tulevaisuudessakin. Tiedon lisääminen, kun Internetin maailmaan on kovin helppoa.

Nykyisin lapset viettävät netissä paljon aikaa. Joillakin vapaa-aika voi kulua suurilta osin jopa tietokoneen ääressä. Mahdollisuuksia Internetissä on monia. Voit seikkailla Facebookissa tai pelata verkkopelejä. Jokaiselle on jotakin, mikä vastaa henkilön mieltymyksiin. Koulussa olisi kuitenkin tärkeää ohjata oppilaita käyttämään luotettavia ja asiallisia nettisivustoja. Uskoisin, että tulevaisuudessa tämä on entistä tärkeämpää sillä median ja tieto- ja viestintäteknologian vaikutus ei ole katoamassa mihinkään. Päinvastoin, se kasvaa entisestään.

Aiheena tämä on mielenkiintoinen ja pinnalla oleva puheenaihe. Internet on toisinaan saanut hyvin negatiivisen leiman. Tähän ovat vaikuttaneet haitalliset sivustot tai kiusaamistapaukset. Täytyy kuitenkin muistaa, että turvallinen Internetkäyttäytyminen voi ehkäistä suurelta osin jo tällaisia negatiivisia vaikutuksia. Medialla sekä tieto- ja viestintäteknologialla on siis myös positiviinen puolikin ja sen osuutta nuorten elämään ei tule vähätellä.

Koulusovelluksen jälkeistä pohdintaa

1) Kuvaus työskentelyn etenemisestä, opiskeluympäristöstä ja -materiaaleista.

Työskentely eteni mielestäni suunnitelmamme mukaisesti. Kahden ensimmäisen tunnin jälkeen tuntui, että meille jää ylimääräistä aikaa hirveästi. Loppujen lopuksi meille kuitenkin tuli kiire. Koulusovelluksemme aiheena oli siis sähkö ja olimme jakaneet sen seuraaviin osioihin: Alkuesittely ja omien sähkönimien keksiminen,1) Mitä sähkö on?, 2) Mistä sähkö tulee?, 3) Sähkölaitteet, 4) Sähköturvallisuus ja 5) Miten säästän sähköä?. Näiden teoriaosuuksien lomassa oppilaat saivat käydä muunmuassa sekä kuvaamassa koulun sähkölaitteita että pelata Sätky-peliä Internetissä. Myös virtapiiri-leikki oli heille hyvin mieluinen. Oppilaat jaksoivat aikalailla keskittyä, vaikka meitä heidän lievästä vilkkaudestaan varoiteltiinkin. Pitempiä aikoja, kun he joutuivat kuuntelemaan paikallaan, alkoi keskittyminen herpaantua. Opiskeluympäristö oli kokonaisuudessaan positiivinen, jokainen pääsi osallistumaan keskusteluun ja toimintaan sekä opettajien välilläkin toiminta toimi. Pieniä alkuongelmia lukuunottamatta koulusovellus meni hyvin, jopa paremmin kuin osasimme odottaa. Alussa teknisetongelmat meinasivat hieman haitata, mutta niistäkin pääsimme yli.

2) Mistä oppilaat olivat erityisesti kiinnostuneita? Miten he osoittivat kiinnostuksensa?

Oppilaat olivat erittäin kiinnostuneita tilanteista, joissa he itse pääsivät tekemään asioita. He pitivät kuvien ottamisesta, leikkimisestä sekä tietokoneella pelaamisesta. Toki muitakin kohtia päivän aikana oli, jossa he pääsivät itse konkreettisesti tekemään omilla käsillään. Tämän huomasi siitä, että kun oltiin istuttu pulpetin ääressä tarpeeksi kauan aikaa, alkoi vierustoverin kanssa höpöttäminen ja huuteleminen ilman viittaamista. Sätky-peliä pelatessa jokainen oppilas keskittyi omaan peliinsä hyvinkin intensiivisesti.

3) Millaisia ongelmia oppilailla oli työkentelyssä? Miten he ratkaisivat ongelmat?

Kuten aikaisemmin mainitsin niin oppilailla oli tietyissä kohdissa vaikeuksia keskittyä ja olla paikallaan. Kuitenkaan tämä ei yltynyt aivan mahdottomaksi ja pääsimme jatkamaan opetusta eteenpäin. Välitunnit olivat myös hyvää happihyppelyä niin oppilaiden mielenkiinto säilyi niiden ansiosta.

Myös aiheena sähkö saattoi olla hieman haastava oppilaille, mutta näin päällisin puolin näytti siltä, että he todella oppivat jotakin päivän aikana. Varmasti oppivatkin.

4) Missä tilanteissa opiskeluilmapiiri oli mielestäsi positiivinen? Miksi?

Opiskeluilmapiiri oli mielestäni kokonaisuudessaan positiivinen koko ajan. Oppilaat jaksoivat keskittyä opetettaviin asioihin suhteellisen hyvin, vaikka toisinaan saattoi joutua olemaan paikallaan pitempiäkin jaksoja. Erityisesti mieluisia oli sellaiset tilanteet, joissa he itse pääsivät toimimaan. Tätä voi selittää sillä, että kun keskittyminen herpaantuu, saa sen helpoiten takaisin, kun pitää hetken taukoa pelkästä istumisesta ja tekee jotain muuta omin käsin.

5) Missä tilanteissa opiskeluilmapiiri oli mielestäsi negatiivinen? Miksi?
Mielestäni opiskeluilmapiiri ei ollut negatiivinen missään vaiheessa. Yhden kerran eräs oppilas taisi sanoa, että 'teoria on tylsää', mutta tällaisia kommentteja ei tullut useammine. Tämäkin johtui siitä, että olimme sanoneet, että tämän teoriaosuuden jälkeen seuraa jotain hauskaa. Oppilaat odottivat siis sitä, eivätkä meinanneet jaksaa enää keskittyä kuuntelemiseen. Muissa kohdissa minä itse en ainakaan havainnut minkäänlaista negatiivista opiskeluilmapiiriä.

6) Miten tieto- ja viestintäteknologian käyttäminen tuki mielestäsi oppilaiden oppimista? (opettajan ja oppilaiden sekä oppilaiden keskinäinen vuorovaikutus, käsitteen oppiminen, mallintaminen).

Tieto- ja viestintäteknologian käyttäminen tuki mielestäni oppilaiden oppimista erinomaisesti. Kameralla kuvatessa sähkölaitteita, saivat he pohtia mitkä asiat/esineet koulussa toimivat sähkölaitteilla. Tuli siis konkreettista tietoa. Sitten myös Sätky-peli tuki oppimista, siinä harjoiteltiin sähkön säästämistä. Myös Smartboardin käyttö tuki oppimista, koska useimmissa kohdissa oppilaat saivat tulla kirjoittamaan tai ympyröimään oikeita kohtia taululle. Lyhyiden videoiden näyttäminen myös tuki oppimista.

Ilman tvt:n käyttöä, nämä neljä tuntia olisivat voineet olla hyvinkin tylsiä.

7) Miten kehittäisit edelleen koulusovelluksen toteutusta? (esim. vuorovaikutus, tehokkuus, opetusmenetelmät).

Ainut asia, jota kehittäisin olisi se, että teoriaosuutta olisi voinut vielä hieman karsia, että oppilaiden ei olisi niin kauaa tarvinut vain istua ja kuunnella. Toisaalta olimme jo nyt yrittäneet karsia teorian mahdollisimman vähäiseksi ja tässä aiheessa vähempi teoria ei oikeastaan olisi mahdollista. Ajankäyttöä voisi myös miettiä uudelleen.

Kokeilu koulusovellusta varten.

7. välitehtävä

Mikä vastuu koululla on oppilaiden tvt-taitojen kehittämisessä?

Mielestäni koululla on jonkinasteinen vastuu oppilaiden tvt-taitojen kehittämisessä. Varsinkin silloin, jos tieto-ja viestintäteknologiaa käytetään esimerkiksi tietokoneen ja Internetin osalta hyväksi koulussa. Tällöin opettajalla sekä koululla on vastuu siinä mielessä, että he ensinnäkin opettavat tietokoneen käyttämistä ja Internetin selailua. Lähdekriittisyys on mielestäni tärkeä teema, joka täytyy oppilaille tuoda esille. Tämä lähdekriittisyys tulee esille koulussa muutenkin, vaikka tvt:tä ei edes käytettäisi.

Jos taas koulussa ei käytetä ollenkaan tvt:tä, niin en oikeastaan osaa sanoa onko tällöin koululla vastuu oppilaiden tvt-taitojen kehittämisessä. Koulun ollessa varattomampi, ei varaa ole hankkia viimeisimpiä uutuus laitteita. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että Suomessa jokaisessa koulussa on käytössä tietokone ja yhä useammassa niitä on runsaasti, joten hyvää nettikäyttäytymistä ainakin koulussa voitaisiin käsitellä, koska useimmilta vanhemmilta tämä saattaa jäädä käymättä läpi yhdessä lapsensa kanssa.

Mielestäni koululla on siis vastuu oppilaiden tvt-taitojen kehittämisessä silloin, kun koulussa tvt:tä käytetään opetuksen tukena tai opetuksen osana.

Mitä tvt-tietoja ja - taitoja koulussa tulisi opettaa ja oppia?

Kuten aikaisempaan kohtaan sanoin niin opetettavia asioita tvt:stä koulussa ovat Internetin käyttö ja siihen liittyvä lähdekriittisyys. Myös oikeanlainen nettikäyttäytyminen on oleellista opettaa oppilaille, jotta vältyttäisiin ikäviltä tapauksilta koulussa sekä kotona. Tällä tarkoitan sellaisilla sivustoilla vierailemista, joka ei alakouluikäisille lapsille ole sallittavaa.

Myös erilaisia tekstinkäsittelyohjelmia ja muita ohjelmia täytyy käsitellä, jos niiden käyttöä koulussa vaaditaan. Kokonaisuutena näkisin parhaimmaksi sen, että oppilaille opetettaisiin tiivispaketti tvt:stä ja sen käyttämisestä. Ei yksittäisiä sovelluksia, esim. tietokonepelejä tai nettipelejä, vaan sellaisia, joita tarvitaan jokapäiväisessä elämässä.

Tulevaisuutta varten näkisin myös käytännöllisenä virtuaali- ja etäopetuksen opettamisen oppilaille, kunte KenGuru-sivustokin sitä esittelee. Tällaiseen opetustapaan kun oppilaat tulevat varmasti törmäämään, jos ei vielä yläkoulussa niin viimeistään lukiossa tai ammattikoulussa.

Miten tvt:n opettaminen ja oppiminen sulautuu osaksi koulussa tapahtuvaa oppimista?

Tvt:n opettaminen ja oppiminen sulautuu osaksi koulussa tapahtuvaa oppimista yllättävän yksinkertaisissakin tilanteissa. Oppilaille annetaan tehtäväksi tehdä ryhmätyö ympäristötiedon tunnilla Pohjoismaista. Jokaiselle oppilaalle tulee mieleen, että lähdetään etsimään tietoa Internetistä. Tässä he huomaamattaan oppivat Internetin käyttöä.

KenGuru-sivustolla on mielestäni sanottu hyvin, kuinka tvt:n opettaminen tapahtuu oppimistilanteissa: 'Opettajat luonnollisesti jakavat omaa osaamistaan oppimistilanteissa oppijoille, mutta on hyvä muistaa, että sama toimintatapa toimii molempiin suuntiin. Myös oppijoilla on paljon osaamista jaettavaksi muille.'

Erittäin huomion arvoista on viimeinen lause, joka tähdentää sitä, että myös oppilaat voivat opettaa. Kuitenkaan opettajana ei saa liikaa alkaa miettimään sitä, tuleeko tvt tarpeeksi opetuksessa esiin tai opetanko oppilailleni parhaimman kyvyn mukaan tvt:tä tai saavatko he riittävät taidot. Tärkeintä on, että se mitä tvt:stä opetetaan, opetetaan kunnolla eikä hutiloiden. Kultainen keskitie on paras vaihtoehto.

Mistä aika näiden taitojen opettamiseen ja oppimiseen?

Ei saa alkaa liikaa miettimään sitä, että mistä aika näiden opettamiseen. Aikaa voitaisiin tehdä vaikkapa joka kuukausi niin, että yksi tunti käytäisiin läpi tai mahdollisesti useamminkin, jos lukujärjestys siihen tilaa ja mahdollisuuksia antaa. Taitojen opettaminen ja oppiminen voidaan myös pitää koko ajan läsnä opetuksessa ja jos opetuksen ohella tulee jotain sellaista, mitä varten uusia taitoja oppilaille pitäisi opettaa, niin niin tehdään. Ei aika-kysymys voi ratkaista tvt:n käyttöä.

Mikä kouluopetuksessa ja koulussa tapahtuvassa oppimisessa on ensisijaista?

Ensisijaista on kouluopetuksen ja koulussa tapahtuvan oppimisen kohdalla sen käytännöllisyys ja hyödyllisyys. Ei tvt:n taitojen tarvitse olla huippuluokkaa ja sitä ei oppilailta missään nimessä saa vaatiakaan, vaan tasainen osaaminen vaadittavissa alueissa. Tietenkin tämä on helppo pohtia ja kirjoittaa tänne, mutta todellisuus selviää minulle vasta muutaman vuoden päästä,kun työelämään astun. Ehkä mielipiteeni ja ajatukseni ovat sitten erilaisia.

6. välitehtävä

Kuudentena välitehtävänä meillä oli suunnitella muulle ryhmälle opetustuokio, jostakin välineestä, jota mahdollisesti käytämme opetussovelluksessa. Meidän ryhmämme valitsi videokameran käytön, vaikka luultavasti emme sitä tulekaan opetussovelluksessa Kolin koulussa käyttämään. Itse en päässyt tätä opetustuokiota pitämään, koska minulla oli päällekkäisyys tvt:n harjoituksen ja englannin harjoituksen kanssa, joten kävin korjaamassa tämän toisessa ryhmässä.

5. välitehtävä

Minkälaisia ongelmanratkaisuprosesseja ja -projekteja voisi tukea robotiikalla?

Ongelmana tai oikeastaan tilanteena,josta lähdetään ongelmanratkaisun avulla eteenpäin voisi olla sellainen tilanne,jossa haluttaisiin mitata ruokalan meluisin kohta ruokailuaikaan. Tätä voisi tutkia monella eri tavalla, mutta jotta robotiikka astuu tässä mukaan ongelmanratkaisuprosessiin, voitaisiin melua mitata robotin avulla. Robotti pitäisi ohjelmoida ohjelmalla, joka ottaa vastaan äänenvoimakkuuden/melutason ja tallentaa sen tietokoneelle muistiin. Robottiin täytyy valita siis oikea äänivastaanotin. Tällaisen robotin yksi meidän harjoitusryhmän ryhmistä rakensi ja he mittasivat melutasoa. Kun robotti on rakennettu asetetaan se kulkemaan ruokalassa ympäriinsä ruoka-aikana ja annetaan sen mitata melutasoa ympäri ruokalaa. Tieto tallentuu koneelle, josta sitä voidaan myöhemmin tarkastella ja tehdä tiettyjä tulkintoja. Tätä tilannetta voidaan ainakin tukea robotiikalla.

Jos oikein kaukaa lähdetään hakemaan niin voisihan robotiikkaa käyttää esimerkiksi liikuntatunnilla, jonkin leikin rajojen näyttämiseen. Kun ohjelmoidaan ohjelma, joka tunnistaa värit ja osaa pysyä tiettyjen rajojen sisällä, voi tätä käyttää siihen tarkoitukseen. Tämä kuitenkin toimisi periaatteessa, mutta käytännössä ei mielestäni niinkään. Hieman liian hidasta, aikaa vievää ja voiko sanoa, jopa turhaa. Mutta teoriassa toimisi.

Robotti voisi myös toimia luokan vahtina sillä aikaa, kun opettaja on poissa, vaikkapa käymässä opettajanhuoneessa tulostamassa monisteita oppilaille. Tähän tarvittaisiin samanlainen ohjelmointi kuin ensimmäisessä sovelluksessani. Jälkeenpäin opettaja voisi katsoa, onko luokan melutaso noussut sillä välin kun hän oli poissa. Tässä tapauksessa robotti voisi kyllä pysyä paikallaankin. Tästä ajatuksesta johdettuna myös eri tuntien esimerkiksi musiikki,kuvataide ja uskonnon tuntien melutasoa voisi vertailla pitkälläkin aikavälillä. Millä tunnilla on meluisinta ja mitkä seikat tähän voisivat vaikuttaa? Opettaja voisi myös huomioida onko melu aiheellista, kuten tehtäviin kuuluvaa keskustelua vai kaverin kanssa suputtelua.

Ehkä sitä robotiikkaa voisi sittenkin soveltaa ongelmanratkaisutilanteisiin ja se voisi todella tukea niitä...

4. välitehtävä

Miten Enkenbergin artikkeli ja tutkivaoppiminen linkittyvät?

Tutkiva oppiminenhan on pedagoginen malli, joka muodostaa kokonaisuudessaan spiraalimaisen prosessin. Voisi sanoa, että se muistuttaa tieteellistä tutkimusta. Mieluinen tilanne tutkivaan oppimiseen oppilaille on sellainen tilanne, jossa ongelma on heille aito ja läheinen. Esimerkiksi opetusrobotiikassa voisi olla tarkoituksena muodostaa robootti, joka pysähtyy kun käsiä taputtaa yhteen. Kun tämä on lapsille tehtävänä, tilanne on heille aito ja tähän 'tehtäväongelmaan' on saatava vastaus. Tutkivan oppimisen avulla he voivat lähteä viemään tätä ongelmaa eteenpäin. Tehtävän edetessä saatua tietoa arvioidaan kriittisesti sekä itsenäisesti että ryhmän kesken. Mielestäni käsitteenä tutkiva oppiminen vaikuttaa joten kuten ymmärrettävältä, mutta esimerkiksi opetusrobotiikkaan sovellettuna se on minulle henkilökohtaisesti vaikea käsittää. Ehkä tähän myös vaikuttaa se, että en juurikaan ymmärrä robotiikansaloja. Toki olen kokenut robotiikan-harjoitukset hyödyllisiksi, mutta olisi kaivannut huomattavasti enemmän apua robootin toimintoihin tutustuttaessa, koska minun ryhmäni ei juurikaan minkäänlaista apua saanut. Vastauksena oli vain, että 'selvittäkää itse'. Yritimme selvittää kyllä, mutta lopulta päädyimme junnaamaan vaan paikallaan.

Tutkiva oppiminen ja Enkenbergin artikkeli linkittyvät toisiinsa sillä tavoin, että Enkenbergin artikkelissa puhutaan ongelmaperusteisesta opetuksesta. 'Ongelmakeskeisyyttä korostaville lähestymistavoille on ominaista oppimisprosessin etenemisen rakentaminen ongelmien ja niiden käsittelyn perustalle. Ongelmat saattavat olla tilanteesta nousseita ja opiskelijoiden esittämiä..' Tässä suorassa lainauksessa Enkenbergin artikkelista tulee hyvin esille sama asia kuin mikä on olennaista ja hyödyllistä tutkivassa oppimisessa. Kummassakin siis katsotaan hyväksi sellainen tilanne, jossa oppimistilanteessa ilmestyvä ongelma on oppilaan/oppilaiden itse esille tuoma tai heille aito ja läheinen tilanne. Jos oppimistilanteen ongelma ei kosketa oppilaita mitenkään, voi motivaation synnyttäminen ongelmanratkaisua vaativaa pitkää prosessia varten olla hyvin hataralla pohjalla. Oppilaan motivaation syntyminen on taas aivan oma tarinansa ja siihen en tässä kohdassa sen enempää mene, koska silloin se menisi jo ohi aiheen.

Henkilökohtaisesti mielenkiintoiseksi koin sen, että Enkenbergin artikkelissa oli mainittu tutkimustuloksia siitä, onko ongelmaperustainen opetus tuottanut parempia tuloksia kuin muut. Sen avulla oli saatu hyviä tuloksia, niissä opetusohjelmissa, joissa sitä oppimisprosessia käytettiin. Tästä voin ja voimme muutkin tulevat opettajat motivoitua ja ottaa opetukseemme mukaan tällaista tutkivaa oppimista, joka on oppilaille aitoa ja autenttista.

Kuten aikaisemmin mainitsin niin en oikein tiedä kuinka tämän tutkivan oppimisen soveltaminen opetusrobotiikassa onnistuisi, mutta uskoisin että sen soveltaminen onnistuu suhteellisen helposti. Eikö tutkivaa oppimista pelkästään käytetä jo silloin, kun oppilaille annetaan avoin ongelma, johon he lähtevät muodostamaan ratkaisua itsenäisesti ja ryhmittäin ja arvioivat saamaansa tietoa kriittisesti. Tällöinhän käsittäisin, että aikaisemmin mainitsemani esimerkki olisi oikein. Tutkivaa oppimista siis olisi tilanne, jossa robootti pitää saada pysähtymään käsien taputukseen. Oppilaidenhan pitäisi aloittaa ensin robotin rakentamisesta ja rakentaa se ohjeiden mukaan. Eteen heille siinä tulee monenlaisia ongelmia, minkä 'anturin' valitsen, mihin laitan mitkäkin johdot, miten ohjelmoin ohjelman ja minkä ohjelman? Tässä opettajalla on kuitenkin tärkeä rooli. Hänen on oltava oppimistilanteessa läsnä ja tukena,kannustajana sekä tuutorina. Lyhyesti ja ytimekkäästi; Käytä tutkivaa oppimista,mutta älä jätä oppilaita ongelman kanssa yksin!

Robotiikan harjoitukset olivat mielenkiintoisia, mutta kuten aikaisemmin sanoin niin ohjeistusta esimerkiksi ohjelmointiohjelman käyttöön olisi voinut olla enemmän. Näin jälkeenpäin kummankin robotiikka-harjoituskerran jälkeen minulle jäi hyvin irtonainen kuva siitä. Ehkä tähän vaikuttaa myös se, että robotiikka en koe kovinkaan mielenkiintoisena asiana..Mutta voin kuitenkin sanoa voittaneeni ennakkoluulot,koska tiedän edes jotain siitä nyt, koska aikasemmin en tienny yhtään mitään! :)

3. välitehtävä

Kolmannella harjoituskerralla tutustuimme Minecraft-peliin. Ensimmäisenä minulle tuli mieleen pelit, joita olin pelannut ala-asteella. Grafiikka oli hieman vanhanaikainen, mutta muuten ihan hyvä peli. En kuitenkaan usko, että käyttäisin tätä opetuksen yhteydessä, vaikka meille siitä malliesimerkki annettiinkin, kun jouduimme rakentamaan jonkin historiallisen rakennuksen pelin maailmaan. Jotta oppii käyttämään peliä, tarvitsee se jonkin verran harjoitusta. Kokonaisuutena voin sanoa, että oli hyvin avartava kokemus päästä tällaista peliä kokeilemaan, koska olen varma että ilman tätä harjoitusta en olisi koskaan kyseiseen peliin tutustunut. Voisin suositella tätä oppilailleni vapaa-ajan peliksi, koska se mahdollistaa ihmisten kanssa keskustelun sekä oman luovuuden ilmaisemisen.

Tutustuin goSupermodel-sivustoon luomalla sinne hahmon ja hieman tarkkailemalla millainen sivusto. Sivustoa tarkasteltaessani huomasin, että sivusto on suhteellisen monipuolinen. Sieltä löytyy erilaisia osa-alueita aina keskustelumahdollisuuksista muotikuvauksiin. Erityisesti mieltäni lämmitti, että siellä oli Vanhemmille-osio, josta vanhemmat voivat käydä lukemassa sivustosta, jotta heillä on pieni tieto siitä millaisilla sivuilla heidän lapsensa pelailee. Luulisin, että suurin osa tämän sivuston käyttäjistä on tyttöjä. Sivustolta löytyi myös maksettavia etuuksia, mutta mielestäni nämä eivät oikein toimi tällaisilla sivustoilla. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta ei mielestäni lapsen kuuluisi tällaiseen laittaa rahaa. Mielipiteitähän voi toki olla monia, tämä on vain minun mielipiteeni. Kokonaisuudessaan sivusto on mielestäni toimiva ja ulkoasukin on uudemmannäköinen kuin Minecraftin. Voisin siis suositella tätäkin peliä, ainakin tämän tutustumisen perusteella. Kouluun en kyllä keksi minkäänlaista integraatiota, mutta lapset voivat tätä pelata vapaa-ajallaan, jos haluavat.

Millä tavoin ja miksi sinun mielestäsi opettajan pitäisi olla kiinnostunut oppilaiden ”nettimaailmasta” ja ”pelimaailmasta”? Vai pitääkö ylipäätään olla kiinnostunut?

Minun mielestäni opettajan täytyy olla jollakin tasolla kiinnostunut oppilaiden "nettimaailmasta", koska oppilaiden Internetin käyttö voi vaikuttaa luokkatilassa toimimiseen. Jos oppilas vaikuttaa aina väsyneeltä tai alkaa käyttäytyä aggressiivisesti, on tärkeää tietää mitkä asiat tähän ovat johtaneet. Pelaako oppilas liian usein ja liian paljon pelejä Internetissä vai mitä? Tärkeää on myös tietää millaisia sovelluksia oppilaat käyttävät, koska heidän saatavillaan on niin paljon kaikkea sellaista, jota heidän ikäistensä ei pitäisi edes nähdä. Tästä on tullut viime aikoina yhä tavallisempaa ja tavallisempaa, enkä usko että parempaan suuntaan lähiaikoina ollaan menossa. Toki mieleeni tulee myös se, että en opettajana voi kuitenkaan kaikkeen puuttua. Eiväthän resurssini ja voimavarani riitä millään valvomaan kaikkien oppilaiden pelaamista tai muuta surffailua Internetissä ja toisaalta, kuuluuko se edes minulle, jos se ei koulussa tapahdu? Entäpä vaikka sillä olisi vaikutuksia koulunkäyntiin? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä ja oikeastaan en edes tiedä miten niihin vastata, ehkä saan näihin kysymyksiin joskus vastauksia.

Jos lyhyesti vastaisi niin mielestäni opettajan tulee olla jollain tasolla kiinnostunut oppilaiden 'pelimaailmasta' ja 'nettimaailmasta', mutta hyvän maun rajoissa. Ei opettaja voi kotiin asti mennä valvomaan, että 'mitä se meidän luokan Eemeli nyt siellä netissä oikeen tekeekään'. Lapsille on suotava vapaus pelata pelejä, toki toivoisin että kehittäviä pelejä eikä vain mahdottomia räiskintäpelejä. Hyödyllisiä pelejäkin on saatavilla. Opettaja voi myös tutustua hyödyllisiin peleihin ja suositella niitä oppilailleen. Suurin vastuu lapsen tietokonekäyttäytymisestä on hänen vanhemmillaan, joiden tulee valvoa millä sivuistolla lapsi pyörii ja millaisia pelejä hän pelaa sekä kuinka kauan illassa. Opettaja voi yhdessä vanhempien kanssa keskustella, jos hän havaitsee oppilaan olemuksessa, vireystasossa tai käytöksessä eroja entiseen nähden. Mielestäni siis opettajan on hyvä olla kiinnostunut, mutta kuitenkin rajansa kaikella.

2. Välitehtävä

Miten harjoituksissa esitellyt pedagogiset esimerkit loivat tilanteita, joissa oppilaat voisivat käyttää koulun ulkopuolella hankkimaansa osaamista?

BLOGI

-Oppilaiden koulun ulkopuolelta hankkima osaaminen voi tulla esille esimerkiksi siinä, että he osaavat käyttää blogia jo ennen kuin sitä on koulussa käsitelty. He ovat voineet itse pitää/kirjoittaa blogia tai ovat lukeneet muiden ihmisten blogeja ja tietävät millaisia blogeja blogimaailmasta löytyy. Heillä myös on käsitys siitä, mitä blogin pitäminen vaatii ja useat voivat myös tietää kuinka blogi luodaan, koska se ei lainkaan ole vaikeaa. Erityisesti oppilaat, jotka ovat tutustuneet blogiin aikaisemmin, voivat auttaa muita oppilaita blogin käytössä ja tällöin päästään sellaiseen opetustyyliin, jossa vain opettaja ei ole pääosassa. Oppilaat pääsevät toimimaan opettajina. Pedagogisena esimerkkinä blogista oli kokeeseen kertaaminen blogin avulla, joka on mielestäni oikein mainio idea. Toki negatiivisena puolena voi olla se, että kokeeseen kertaaminen on voi olla haastavaa, jos oppilas ei ole tunnilla käsitellyn blogin käytön jälkeenkään oppinut blogia käyttämään.

VIDEOKAMERA

-Pedagogisena esimerkkinä oli hiihdon kuvaaminen ja sen avulla hiihtotekniikan parantaminen videon tarkkailun avulla. En oikein tiedä miten oppilaat voisivat tuoda tässä esille koulun ulkopuolelta hankkimaansa osaamistaan. Toki he voivat osata käyttää videokameraa ja siitä on hyötyä tässä esimerkissä, jos siis oppilat itse nämä suorituksen toisiltaan esimerkiksi pareittain kuvaavat. Jos oppilaan hiihtotekniikka on kunnossa, niin ei paranteluja siihen tarvitse. Tämä voi asettaa oppilaat hieman kiusalliseen tilanteeseen, jos näitä videoita tarkkaillaan yhdessä.

SANELULAITE

-Pedagogisena esimerkkinä oli omien historiallisten juurien etsiminen ja isovanhempien haastatteleminen sanelulaitteen kanssa. Tässäkin etuna ja hyötynä on aikaisempi sanelulaitteen käsittely. Myös oppilaalle saattaa haastattelun tekeminen olla entuudestaan tuttua esim. äidinkielen tunnilla tai harrastuksen parista.

DIGIKAMERA

-Pedagogisena esimerkkinä oli kymmenen käskyn kuvaaminen kuvien tai videokuvan muodossa 'nykypäivälle'. Tässä tehtävässä oppilaalle on hyötyä, jos hän tietää kymmenen käskyn merkityksen ja hänelle on niistä koulun ulkopuolella kerrottu. Toki digikameran käyttö, kuten myös MovieMakerin käyttö luovat sellaisia tilanteita, joissa oppilas voi käyttää hyväksi koulun ulkopuolelta saamaansa osaamista.

Millaisiin koulun ulkopuolisiin tilanteisiin harjoituksissa esitellyt esimerkit antoivat eväitä oppilaille?

BLOGI

-Oppilaat oppivat käyttämään blogia ja luomaan sellaisen. Tämän seurauksena he voivat käyttää blogia tulevaisuudessakin ja jopa kirjoittaa itse sellaista, mikäli tuntevat mielenkiintoa sitä kohtaan. Nykyisin yhä useampi kirjoittaa blogia tai seuraa muiden ihmisten kirjoittamia blogeja. Pedagogisen esimerkin avulla lapselle voi myös jäädä ympäristötiedon koealueen asiat paremmin mieleen ja hän muistaa ne kauemmin kuin vain kokeeseen asti.

VIDEOKAMERA

-Videokameraa opitaan käyttämään ja oppilas voi kuvata vaikkapa perheen yhteisiä juhlapyhien viettoa, esimerkiksi joulunviettoa. Tällainen video olisi mukava muisto. Oppilas oppii myös parantamaan hiihtotekniikkaansa, jonka seurauksena hän voi jaksaa hiihtää pitempiä matkoja ja innostua hiihdosta aivan uudella tavalla.

SANELULAITE

- Oppii haastattelun suunnittelemisen ja toteuttamisen. Jos oppilaan mielenkiinto haastattelun tekoa kohtaan nousee, voi hän hakea kesätöihin vaikkapa toimittajaksi tai valita tulevia uravalintojaan siihen suuntaan. Oppilas saa myös pedagogisen esimerkin seurauksena tietoja sukujuuristaan ja voi innostua selvittämään niitä lisää.

DIGIKAMERA -Digikameran käyttö tulee tutuksi, jos se ei entuudestaan ole. Digikameran avulla voi ikuistaa monia unohtumattomia hetkiä ja kerätä muistoja elämän varrelta itseään ja tulevia sukupolvia varten. Vanhojen valokuvien katseleminen voi nostattaa tunteita pintaan. MovieMakerin käyttäminen voi olla myös hyödyllinen henkilölle, joka haluaa tulevaisuudessa leikeillä videoita tai tehdä jopa oman pienen elokuvan. Oppilaat oppivat myös kymmenen käskyn merkityksen ja se jää heille paremmin mieleen, kun saavat itse toteuttaa sen heidän näkemällään tavalla.

Lopuksi..

Helsingin yliopiston julkaisema kirja Oppimisen sillat - kohti osallistavia oppimisympäristöjä (2009) kertoo tutkivasta ja osallistavasta pedagogiikasta, joka on tärkeää kouluympäristössä.

”Aloitteellisuus ja vastuullisuus ovat edellytyksiä sille, että oppilaat voivat käyttää koulussa oppimiaan tietoja ja taitoja myös koulun ulkopuolisessa elämässä. Samalla oppimisympäristö laajentuu ajallisesti kattamaan sekä menneitä että tulevia tilanteita . Tutkivan ja osallistavan pedagogiikan avulla voidaan siten tukea oppilaiden elämänlaajuista ja elämänmittaista oppimista.”

Tieto- ja viestintäteknologian harjoituksissa pienryhmissä laatimamme pedaogiset esimerkit blogin, sanelulaitteen, digikameran ja videokameran käytöstä noudattavat juuri tällaista tutkivaa ja osallistavaa oppimista. Jos lapsi ei ole aikaisemmin osannut käyttää digikameraa niin on suuri todennäköisyys, että hän sen oppii, jos koulussa digikameraa käytetään oppimisen yhteydessä. Tämän seurauksena oppilas voi käyttää koulussa opittuja taitojaan ja tietojaan koulun ulkopuolella, kuten Oppimisen sillat- kohti osallistavia oppimisympäristöjä mainitaan.

Itse henkilökohtaisesti näkisin, että tällainen tutkiva ja osallistava oppiminen on tärkeää koulussa ja tällaisia oppimisympäristöjä on luotava, jotta oppilaat saavat tuoda esille osaamistaan. Pelkkä opettajajohtoinen opetustyyli ei ole hyvästä. Koin siis mielenkiintoiseksi tutustua Oppimisen sillat- kohti osallistavia oppisympäristöjä- kirjaan. Pedagogisten esimerkkien laatiminen oli ehkä hieman haastavaa, koska meidän ryhmä ainakin yritti saada jotain maata mullistavaa aikaiseksi, mutta päädyimme hyvin yksinkertaiseen ratkaisuun. Meillä oli siis tämä blogin käyttäminen. Kuitenkin näkisin, että jokainen näistä pedagogisista esimerkeistä on sinällään toimiva ja niitä voisi todella käyttää koulussa.